Hevonen haluaa pitää huolta

Hevonen haluaa pitää huolta

Kun kohtaan uuden hevosen, pyrin aivan ensimmäiseksi luomaan yhteyden, jossa meidän molempien tunne ja toiminta on samansuuntainen. Haluan hevosen tietävän, että minun kanssani hän on turvassa, mutta sen lisäksi – yhtä tärkeänä – hänellä on mahdollisuus luoda minulle turvaa. Haluan rakentaa hevosen kanssa aivan kokonaan uuden systeemisen kokonaisuuden, jossa minä ja hevonen olemme yhdessä enemmän kuin kumpikaan yksinään.

Molemminpuolinen huolenpito ihmisen ja hevosen kanssakäymisen perusta. Ilman sitä tunne ja tekniikka eivät koskaan voi olla tasapainossa, ja kaikki suorittaminen jää vaille aitoa yhteistä onnistumista. Mahdollisuus pitää huolta ja kokea huolenpitoa rakentaa psykologista turvallisuutta, jonka varassa voimme molemmat ylittää sen hetken osaamisen rajamme ja oppia uutta.

Kehonkieli on tunteen kieli – ei tekniikan. Sisäinen asenne määrittää kehonkielen suunnan ja laadun. Tekniikka ei ole mitään, jollei minulla ole herkkyyttä. Tekniikka ei ole mitään, jollei minulla ole myötätuntoa. Hevoselle tunne tarkoittaa välitöntä toimintaa. Se ei suunnittele, pelaa tai manipuloi. Hevoselle parhain palkinto syntyy molemminpuolisesta huolenpidosta syntyvästä vuorovaikutuksesta.

Hevonen haluaa pitää huolta. Sillä on sisäänrakennettuna kyky hoitaa ja ottaa vastaan huolenpitoa. Se vaistomaisesti tietää, että sen oma hyvä elämä ja lauman hyvinvointi ovat jakamattomasti sidoksissa toisiinsa. Riippumatta siitä, millainen hevonen on tai millainen historia hevosella on, he vastaavat mahdollisuuteen pitää huolta toisesta yleensä hyvin samankaltaisesti. Kun hevonen saa mahdollisuuden antaa huolenpitoa, sen koko olemus muuttuu pehmeäksi ja lempeäksi.

Hevonen haluaa aina tulla puolitiehen vastaan. Ihmisen tehtävän on avata omaa olemustaan niin, että hän voi yhä paremmin kysyä hevoselta herkkyydessä ja antaa sille tilaa vastata. Herkkyys ei tarkoita haurautta vaan jäntevää ja valpasta kyvykkyyttä havaita nyanssit ja antautua yhteydelle, jossa keveys toimii voimana kohota onnistumaan aivan uusilla tasoilla. Läsnäolo ei ole passiivisuutta vaan elävä yhteys, jossa tunne liikkuu ja vie tilannetta johonkin suuntaan.

Nämä ajatukset tulivat tänään upeasti näkyvästi oppilaiden työskennellessä kahden toisistaan täysin erilaisen nuoren orin kanssa. Sekä lujaluontoisen American Paintin että reaktiivisen, varovaisen Lusitanon vastaus ihmisen aitoon, herkkyyteen oli täysin samankaltainen – pehmeä, lempeä ja vastaanottavainen. Molemmat mukauttivat tunteen ja toiminnan samansuuntaiseksi ihmisen kanssa ja antoivat itsensä kokonaan yhteydelle.

 



Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *